Vaihdetaankos yhtiötä?

Ihmetyttää se hanakkuus, jolla Leppäkosken Sähkö on tarttunut kestopuun polttoon ja tuo sitä Parkanoon väkisin kuin käärmettä pyssyyn. Jos olisin yhtiön hallituksen jäsen, olisin kyllä huolissani siitä, miten suuret kustannukset laitoksen pitämisestä ” moitteettomassa” kunnossa kertyykään. Prosessin kuonaavuus, korroosio ja satsaukset suodatukseen nostavat varmasti käyttökustannuksia ennalta arvaamattomasti. Ja miten käy asiakasuskollisuuden, kun sitä halpaa energiaa ei sitten saadakaan! Ai,ai,ai

On varmasti lyhytnäköistä jopa Leppäkosken Sähköltä tarrautua nyt tähän edulliseen polttoaineeseen ajatuksella että rahaa tulvii kaikista ovista mennen tullen.

Ja uskomatonta, että nyt juuri pieni Parkanon Voima Oy löytää sen parhaan mahdollisen tekniikan käytettäväkseen, kun kestopuun polton ongelmien kanssa kamppaillaan eri puolilla maailmaa edelleen.

Onneksi sähköverkot ovat vapaat kilpailulle. Eiköhän noita löydy muitakin sähköntoimittajia, joten vaihdetaanpa yhtiötä parkanolaiset! Leppäkosken Sähkö tarjoaa kaikkialla muualla muulla tavoin tuotettua sähköä. Miksi meidän pitäisi hyväksyä myrkkypuu oman sähkömme lähteeksi?!

Parasta tapaa hävittää kestopuu on etsitty laajasti eri puolilla maailmaa. Saatavilla olevissa kansainvälisissä tutkimuksissa yksi toisensa jälkeen päädytään toteamaan, että poltto voi olla paras tapa, mutta poikkeuksetta tutkimukset päätyvät myös siihen johtopäätökseen, että prosessia ei riittävästi tunneta ja että avoimia kysymyksiä on liikaa edelleen. Näin todetaan myös kaikkein uusimmissa tutkimuksissa.

Prosessiin liittyvät lämpötilan vaihtelut vaikuttavat olennaisesti metallien ja supermyrkkyjen dioksiinien ja furaanien kehittymiseen prosessissa. Yksimielisyyttä otollisimmasta polttolämpötilasta ei ole. Teoreettiset tutkimukset eivät kerro riittävästi käytännön poltto-olosuhteista voimalaitoksissa tai oikeammin sanottuna ongelmajätteenpolttolaitoksissa. Kaasuuntumiseen liittyviä tutkimuksia on suoritettu eri lämpötiloissa ja saatu varsin eriäviä tuloksia. Polttolämpötila kattilan sisällä vaihtelee valittavasta tekniikasta riippuen ja vallitsevista olosuhteista riippuen. Miten silloin voidaan taata, että prosessi on hallussa?

Suodatuksen ongelmia ei ole kattavasti ratkaistu. Vaikka apuaineena käytetään kalsiumia, joka vaikuttaa arseenin käyttäytymiseen, se ei estä arseenia muodostamasta yhdisteitä muiden ainesosien kanssa. Arseenia karkaa aina prosessissa. Puun kosteudellakin on merkittävä vaikutus. Miten mahtaneekaan rinnakkaispolttoaineitten kosteus vaikuttaa prosessiin?

CCA puun hävittäminen on paitsi kansallinen ongelmamme myös hyvin laaja globaali ongelma, jonka kanssa painitaan eri puolilla maailmaa. Kuparilla, kromilla ja arseenilla kyllästetyn puun moninaiset haitat ympäristölle, eliöille ja ihmisille ovat selvinneet, eikä missään enää kiistetä sitä, että kyseessä on monin tavoin erittäin vaarallinen tuote.

Vaan nyt ihan edistyksen nimissä, myrkyt Parkanoon!

On se kummaa, miten hankkeen puolustajat voivat esiintyä asiantuntijoina sanomatta yhtäkään argumenttia kestopuun polton eduksi ja miten vastustajat leimataan kiihkoilijoiksi, vaikka faktaa hankkeen vastustamiseksi kertyy päivä päivältä lisää. Parkanon Voiman edustajat eivät ole tuoneet esiin yhtäkäään sellaista tietoa, faktaa tai argumenttia, jota ei kuka tahansa, joka on hiukan asioita tutkinut, olisi voinut löytää lakiteksteistä. Se ei todellakaan riitä vakuuttamaan ainakaan asiaan perehtyneitä. Toivoisi hartaasti ettei valtuustosali torstai-iltana 30.3. täyttyisi sinisilmäisistä, ja miellyttävän ja fiksun oloisen Demoliten edustajan Tommi Tähkälän puheen myötä uinailevista, oman ajattelukykynsä ja harkintaoikeutensa menettävistä kuulijoista.

Kiitos Aamulehden toimitukselle poiminnasta verkkokeskustelun parhaat sivulle viime viikonvaihteen Asiat- liitteeseen!

Kiitos myös kaikille näitä sivuja lukeville. Klikatkaa Comments nappulaa ja kirjoittakaa. Julkaisen kyllä kommentit ja olen iloinen, jos niitä tulee!

Kirjoittelen edelleen tänne, vaikka en ole aivan lupaustani kyennytkään pitämään tiistai- ja lauantai tahdista. Mutta ainakin kerran viikossa tekstiä syntyy...