Viidakon lait ja markkina-aseman väärinkäyttö

Ylä-Satakunta lehti uutisoi lämpölaitoksen uudesta paikkavaihtoehdosta. Uusi sijoituspaijkka ei kuitenkaan ratkaise kansalaisliikkeen esiin nostamia ongelmia. Paljon esillä olleiden ympäristöongelmien lisäksi asiassa on taloudellinen näkökulma.

Kilpailunrajoituksista annetun lain (480/92) 3 § 2 momentin mukaan määräävä markkina-asema katsotaan olevan elinkeinonharjoittajalla tai elinkeinonharjoittajien yhteenliittymällä, jolla alueellisesti on yksinoikeus tai muu sellainen määräävä asema tietyillä hyödykemarkkinoilla, että se merkittävästi ohjaa hyödykkeen hintatasoa tai toimitusehtoja taikka vastaavalla muulla tavalla vaikuttaa kilpailuolosuhteisiin tietyllä tuotanto- tai jakeluportaalla.

Kilpailuoikeudellisesta näkökulmasta elinkeinonharjoittajan tai elinkeinonharjoittajien yhteenliittymän markkinavoima ilmenee käytännössä mahdollisuutena poissulkea kilpailua, kontrolloida hintoja tai vähentää tuotantokapasiteettia relevanteilla markkinoilla. Tätä monopoliasemaa Leppäkosken Sähkö, Demolite ja tytäryhtiö Parkanon Voima Oy käyttävät käännyttäessään parkanolaisia kyllästetyn kestopuun polttamisen puolelle.

Näin koko prosessia ohjaa viidakon laki ja pienellä yhden energialaitoksen paikkakunnalla oleva energiamarkkinoiden vääristymä.

Kaupunkilaisten markkinoiden kautta tapahtuvasta ohjausvaikutuksesta ei tarvitse laajamittaisesti huolestua. Energiantuottajan monopoliasema on esteenä markkinaehtoiselle kilpailuttamiselle ja määräävä markkina-asema näkyy olemassa olevan Leppäskosken Sähkön tytäryhtiön Pirkenin kohtuuttoman kovana kaukolämmön hinnoitteluna. Nyt tätä kovaa hinnoittelua luvataan uuden tytäryhtiön toimesta keventää kestopuun polttamisen avulla.

Kun vertaa kaukolämmön hintoja Suomessa 1.1.2006, voi todeta, että uudella yhtiöllä on todella varaa pudottaa kaukolämmön hintaa! Vertailussa Pirken sijoittuu kalleimpien yhtiöiden joukkoon. Sen keskimääräinen energianhinta on esimerkiksi pientaloissa sitä luokkaa, että 123 muuta maamme energiayhtiötä tarjoaa lämpöä halvemmalla ja vain reilu kymmenen samaan kovaan hintaan kuin Pirken. Kerrostalojen kaukolämmön hinnassa vain viisi yhtiötä tarjoaa kaukolämpöä samaan korkeaan hintaluokkaan kuuluen!

Ekolämpöä tarjoavat, biopolttoaineilla, hakkeella lämpöä tuottavat, ympäristöystävällisiä vaihtoehtoja tarjoavat yhtiöt pääsevät jopa 30-40 % edullisempiin hintoihin. Eiköhän totta vieköön hintoja todella ole vara tarkistaa. Ja siihen ei tarvita kestopuuta.

Yksi selitys toki korkealle kaukolämmön hinnalle mieleen tulee, taitamaton yritysjohto!

Kilpailurajoituslakien vastaiseen toimintaan kuuluu niin ikään hintaruuvin käyttö. Kestopuutahan myy emoyhtiö Demolite. Onpahan vähintään houkutteleva paikka hintaruuvin käyttöön. Muut tavanomaisten polttoaineiden käyttömahdollisuudet saadaan helposti näyttämään huonommilta kuin ne todellisuudessa ovat ja luodaan muille polttoaineille keinotekoisia esteitä.

Lämpöverkkoon kuuluvat asiakkaat ovat sidottuja kaukolämpöön ja nyt sen saamisen ehdoksi asetetaan nimenomaan kestopuun hyväksyminen energianlähteeksi. Kyseessä on sidos, jossa on pakko käyttää hyödykkeenä myös kestopuuta.

IEA:n tekemän Suomen energiapolitiikan arvion suosituksissa nostetaan esille yhtenä tekijänä kilpailun lisääminen kaukolämpösektorilla. Kilpailun lisääminen voidaan tehdä usealla eri tavalla – käytännössä esimerkiksi mahdollistamalla ulkopuolisten tuottajien pääsykaukolämpöverkkoihin nykyistä helpommin sekä yhdistämällä nykyisiä kaukolämpöverkkoja ja avaamalla ne keskinäiselle kilpailulle. Selkeä yksimielisyys vallitsee siitä, ettei rinnakkaisia verkkoja pitäisi alkaa rakentaa missään olosuhteissa.

Kun kaukolämpöverkon vapautumista kilpailulle (samaan tapaan kuin sähköverkotkin) saadaan vielä odottaa, pitäisi julkisen ohjauksen toimia. Sähköntuottajaa valitessaan kuluttajat voivat jo valita eettisesti kestävimpiä vaihtoehtoja.

Julkishallinto pyrkii erilaisilla ohjauskeinoilla ohjaamaan energiantuotantoa ja -käyttöä sekä myös muuta yritysten ja ihmisten toimintaa.
Näitä ovat: lainsäädäntö ja lupa-asiat, taloudelliset ohjauskeinot, verohelpotukset ja investointituet, kotimaiset ja kansainväliset sopimukset, ympäristömerkit (esim. vihreä sähkö ja sertifikaatit), ympäristönhallintajärjestelmät, koulutus, neuvonta ja tiedotus. Vahvin ohjausvaikutus näistä on perinteisesti ollut lailla ja lupamääräyksillä. Viimeaikaisista EU:n käyttämistä ohjauskeinoista tärkeimpiä ovat päästökauppadirektiivi sekä uusiutuvista energialähteistä tuotetun sähkön edistämistä koskeva direktiivi.

Kun tarkastelee julkishallinnon keinoja ohjata energiantuotantoa, sieltä on luettavissa painotukset kestävän kehityksen, ympäristöystävällisten, uusiutuviin energianlähteisiin perustuviin kasvihuonekaasuja vähentäviin energiaratkaisuihin. Investointitukea jaetaan nimenomaan näiden ratkaisuja tukien.

Leppäskosken Sähkö on lukenut läksynsä siltä osin hyvin. Vähän metsähaketta ja ruokohelpeä antanee mahdollisuuden jopa 30 % investointituen hakemiseen!

Kaupungin päätöksiä tekevät tahot ovat osa julkishallintoa, jonka pitäisi osallistua tähän ohjaukseen. Päättämällä kaavoituksesta niin, että haitallisten ongelmajätteiden käsittely alueella ei ole mahdollista, on ohjausta. Uusiutuvien energialähteiden suosiminen ympäristöpoliittisesti ja työllisyyspoliittisesti on ohjausta. Ympäristöasioiden johdonmukainen hoitaminen on ohjausta. Jätehuollon tulee perustus omalla alueella tuotettujen jätteiden järkevään ja ympäristöystävälliseen käsittelyyn.

Kaupungin ei ole syytä alistua viidakon lakien mukaiseen menettelyyn. Jos julkishallinto ei toimi, eikä markkinatalous toimi, toimii ahneus, välinpitämättömyys, oman edun tavoittelu.