Asiaa on kertynyt paljon.
Tänään kirjoitan tänne. Tavataan illemmalla!
Jatkoa tässäMinulta on kysytty, miksi en kirjoita omalla nimelläni tätä.
Harkitsin asiaa helmikuussa tarkoin. En osannut silloin itsekään kuvitella, että kirjoittaminen muodostuisi näin tarpeelliseksi kanavaksi sekä tiivistää, että järjestää ja pohtia kestopuun polttoon liittyviä asiakysymyksiä. Olen yllättänyt itsenikin sillä, miten paljon tietoa lopulta on löytynyt, miten ongelmalliseksi poltettava jäte on osoittautunut ja miten vaikeaksi koko prosessi on käynyt.
Halusin, että arvioitavana on kirjoitusteni sisältö, en itse kirjoittajana. Koin ja koen yhä, että kirjoituksia on parempi tarkastella asiasisältöä vasten. Emme mekään tunne kaikkia tutkijoita tai henkilöitä, joiden artikkeleita referoimme. Tuntematon nimi ei kerro sen enempää kuin nimimerkkikään.
En ole kuitenkaan keneltäkään kysyjältä henkilöllisyyttäni salannut ja se lieneekin hyvin yleisesti jo tiedossa, ainakin Parkanossa. Olen myös ohjannut ihmisiä suoraan näille sivuille, joita kirjoitan lemmikkini nimellä. Tietenkin voi olla niin, kuten tänään käymäni keskustelun perusteella voisi ajatella, että kirjoitukset jätetään kommentoimatta tämän vuoksi. Tiedän, että kommentointi voi olla hankalaa myös kirjautumisen vuoksi. Tässä verkkokeskustelussa kommentin lähettäjäkin voi pysyä kuitenkin nimimerkin suojassa halutessaan ja silloin pysymme vain asiassa. Kommentoikaa nyt vaikka tätä asiaa, jos ette muuta
Kestopuuilta
Tiistai-iltana käyty Länsi-Pirkanmaan koulutuskuntayhtymän järjestämä luento- ja keskustelutilaisuus sujui lopulta melko onnistuneesti. Kuuma kesäilta, kuuma luentosali, kuuma aihe ja kuuma tunnelmakin.
Aika loppui kesken, kuulijakunta jaksoi vielä tunnin keskustella Iisakin pihalla illan jo vähän viilentyessä. Vastaaville tilaisuuksille on edelleen tarvetta. Kiitos LPPKY:lle ja Jyrki Käpille, joka näki kansalaisopiston mahdollisuudet palvella kaupunkilaisia asian puitteissa.
Yritän linkittää tähän mahdollisuuksien mukaan tilaisuudessa näytettyä materiaalia.Citec oy:n Jan Teirin luentokalvot, VTT:n tutkija Matti Nimemisen ja Ylä-Satakunnan Ympäristöyhdistyksen kommenttipuheenvuoron kalvot.
Kalvoista saa kapean aavistuksen siitä, mitä illan aikana käsiteltiin.
Tunnelma salissa kertoi parkanolaisten selkeästä ja epäröimättömästä vastustuksesta. Parkanon Voima saa ankaraa kritiikkiä siitä, että se ei anna riittävän tarkkaa tietoa tekniikasta, jota se aikoo käyttää. Polttoteknisillä ratkaisuilla on vaikutusta polttoprosessissa syntyvien hiukkasten määrään, arseenin hallittavuuteen, runsas happi kiivastuttaa arseenin kaasuuntumista, suodatusmenetelmät vaativat ketjuttamista ja useampien suodatuksen apuaineiden käyttöä. Myös tuhkan käyttö, loppusijoitus kiinnosti kaupunkilaisia ja sen nähtiin kuuluvan oleellisena osaa prosessiin vaikka Parkanon Voima katsoo, että tuhka ei ole enää sen ongelma eikä päänsärky. Huolta kannetettiin myös siitä, miten työntekijät altistuvat arseenille.
Selkesti tuli esille, että parkanolaiset haluavat kaukolämpövoimalaitoksekseen biopolttoaineita polttavan laitoksen ja päättäjiä kehoitettiin toimimaan siihen suuntaan. Myös se, että kyllästety puun hävittämnen on iso ja tuottaisa bisnes, jonka rahanvälkkeisestä kuvasta Parkanon Voiman on vaikea luopua, kävi selväksi.
Analysoin asia kerrallaan tiistaipäivän aikana esiin tulleita aiheita seuraavissa blogeissa.
