Arviointiselostus teetättää töitä

Parkanon Voiman arviointiselostus teetättää ilmeisesti töitä. Alustavan aikataulun mukaan selostus piti julkaista toukokuussa. Ensi viikolla kuukausi jo kääntyy lopuilleen. Kaiken kaikkiaan aikataulutus on ollut ikävä kaupunkilaisten kannalta. On luonnollista, että ajatukset kääntyvät kesään, lomiin ja matkoihin. Ulkoilma ja puutarhatyöt houkuttelevat ja selostuksen arviointiaika on satutettu juuri sopivasti loma-ajaksi.

Olen silloin tällöin käynyt katsomassa Parkanon Voiman nettisivuja, joilla luvattiin alkuun palvella kaupunkilaisia, vastailla kysymyksiin ja tehdä hanketta tutuksi. Koko ajan nähtävillä ovat olleet samat viisi kysymystä ja vastausta, joiden tarkoituksena on ilmeisesti ollut täyttää YVA- menettelyn ja -lain kirjain vain näennäisesti. Tällä menettelyllä on Ympäristökeskuskin saatu vakuuttumaan, että kaupunkilaisia palvellaan hyvin. Kysymykset taas vaikuttavat yhtiön itsensä laatimilta ja vastaukset ovat – no, köykäisiä ainakin. Toisaalta oleellisimmat kysymykset esitetäänkin muilla foorumeilla.

Parkanon Voiman suunnitteleman laitoksen, kuten minkä tahansa muun jätteen hyödyntämis- tai käsittelylaitoksen sijoituspaikasta päättäminen on viime kädessä kuntatasolla tehtävä yksittäinen ratkaisu. YVAt ja ympäristöluvat ovat laadittu turvaamaan ympäristö pahimmilta takaiskuilta. Päättäjät eivät voi vetäytyä ympäristölupien taakse. On punnittava laitoksen hyödyt ja haitat kaikkine epävarmuustekijöineen.
Mikään järkevä syy ei puolla kestopuuta polttavan laitoksen rakentamista Parkanoon. Työllisyyttä tukeva biopolttoaineiden käyttö sen sijaan toisi myös kaivattuja veromarkkoja, kun nyt suunnitellussa hankkeessa varat valuvat aivan muihin käsiin. Kestopuun kohtalosta ei tarvitse kantaa vastuuta, sille löytyy muitakin jo hyväksyttyjä ratkaisuja. Tuoreena tietona manittakoon, että Ekokem Oy Ab varautuu kyllästetyn puutavaran polttoon. Riihimäellä sijaitsevan valtakunnallisen ongelmajätelaitoksen yhteydessä- suunnitteilla olevassa uudessa polttolaitoksessa- kestopuu poltettaisiin valvotussa prosessissa. Yhtiölle hiljattain myönnetyn ympäristöluvan mukaan uudessa laitoksessa saisi polttaa vuosittain 40 000 tonnia CCA-kyllästetyn puutavaran jätettä.

Vaarallisten aineiden hävittämisen lähtökohtana ei saakaan olla energiahyötykäyttö, kuten Parkanossa käynnissä olevassa hankkeessa, vaan lähtökohdan tulee olla ympäristönsuojelu ja loppusijoittelun elinympäristöön aiheuttamien vaikutusten minimointi. Vaarallisten aineiden hävittämistä tulee tarkastella jätepoliittisesta eikä energiapoliittisesta näkökulmasta. Vaarallisten aineiden poltto tulisi erottaa muista standardoiduista kierrätyspolttoaineista, biopolttoaineista tai yhdyskuntajätteenpoltosta.
Vaarallisten aineiden hävittäminen tulee jättää jätteenkäsittelyyn erikoistuneiden laitosten asiaksi. Tavanomaisten energialaitosten polttoainevalikoimasta tulee ongelmajätteet sulkea pois, koska ongelmajätteiden käsittely vaatii erityisosaamista ja erityiskustannuksia. Vaarallisten aineiden poltto vaatii investointeja paitsi rakennusvaiheessa myös laitoksen käyttövarmuuden ylläpitämiseksi ja panostuksia erityisesti moitteettomaan suodatukseen, laitoksen huoltoon ja päästöjen tarkkailuun.
Yksittäisen kaukolämpöyhtiön toimesta energiapoliittisista lähtökohdista suunniteltu hanke ei täytä vaarallisten aineiden tai ongelmajätteiden hävityksen tai loppusijoittelun vaatimaa suunnittelun laajuutta ja tarkkuutta. Energiayhtiön suunnitteleman hankkeen tavoitteet liittyvät edullisen polttoaineen saannin varmistamiseen.

Parkanoon suunnitellun laitoksen kuvaillaan kannustavan kierrätysyhtiötä mahdollisimman suuren kestopuumäärän toimittamiseen. Demolite ajaa hanketta Parkanoon voimallisesti, koska mitä ilmeisemmin kestopuun polttaminen Parkanossa tulee kierrätysyhtiölle edullisemmaksi kuin Ekokemillä, jonka ei tarvinne kilpailla poltettavasta jätteestä. Näin siitä huolimatta, että kuljetukset Tuuloksesta Parkanoon ovat pitemmät. Ei sovi unohtaa, että sitä pohjoisen suunnaltakin kertyvää puuta hamutaan.

Energiayhtiöiden toimintastrategiat eivät sovellu vaarallisten aineiden käsittelyyn. Parkanoon suunnitellun laitoksen kustannusarvio on noin 12 miljoonaa euroa, kun vuonna 2003 tehdyissä suunnitelmissa kestopuuta polttavan laitoksen kustannusarvioksi arvioitiin 50 miljoonaa euroa. Kustannusero on hämmästyttävän suuri laitosten kokoerosta huolimatta.

Arseenia, kromia ja kuparia (CCA) tai kreosoottiöljyä sisältävillä kyllästeillä suojattua puutavaraa on tuotettu Suomessa yli 50 vuoden ajan. Kaiken kaikkiaan Suomen rakennuskannassa, maa- ja vesirakenteissa sekä ilmajohtorakenteissa on arvioitu olevan kyllästettyä puuta yli 10 miljoonaa m³. Pitkän kestoikänsä takia kyllästetyn puutavaran jätehuollon järjestämiseksi tarvitaan toimiva keräys- ja hyödyntämisjärjestelmä kymmenien vuosien ajalle. Demolite OY:n omien selvitysten mukaan taloudellisesti ja ympäristön kannalta käyttökelpoisin ratkaisu on kyllästetyn puutavaran poltto tarkoitusta varten rakennetussa, asianmukaisin polttotekniikoin ja puhdistusmenetelmin varustetussa polttolaitoksessa. Demolite Oy:n tytäryhtiö Parkanon Voima ei hankeohjelmassaan esitellyt vaarallisten aineiden polttoon erikoistunutta polttolaitosta. 35 000 kuutiomäärän hävittäminen suunnitellussa laitoksessa on ympäristöriski. YVA-menettelyssä arvioidaan vain hankevastaavan antamia vaihtoehtoja eli tässä tapauksessa vain Parkanon Voiman esittämiä vahtoehtoja ja silloin kattava ja laaja arviointi koko kestopuunpolton problematiikan kohdalta ei toteudu.

Vaikka yhteiskunnan jäteongelman ratkaisemiseksi jätteenpoltto on muodostunut yhdeksi varteenotettavimmaksi keinoksi, se ei saa merkitä kuitenkaan millaista jätteenpolttoa tahansa. Vaarallisten aineiden hävittäminen pitäisi ohjata selkeästi jätteenkäsittelylaitoksille omin reunaehdoin. Jätteenpolttoasetuksen raja-arvot eivät sisällänsä sovellu vaarallisille aineille, kuten ei kestopuullekaan. Esimerkiksi kestopuun runsaat raskasmetallipäästöt jätteenpolttoasetuksen mukaan tulisi mitata vain kahdesti vuodessa ja standardoidut mittaukset jättävät kokonaan kaasumaiset päästöt mittausten ulkopuolelle. Mittauksissa huomioidaan asetuksen mukaan hiukkaset ja mittalaitteet on suunniteltu niitä varten.

Ympäristöluvan kohdalla tarkastellaan hankkeen laillisuutta. Nyt on aika kysyä, onko laki vaarallisten aineiden polttamisen suhteen ajan tasalla?

Parkanolaisten on syytä kysyä hankkeen tarkoituksenmukaisuutta. Edes mahdollinen ympäristölupa ei velvoita kaupunkia kaavoittamaan alueitaan vaarallisten aineiden polttoa suunnittelevalle laitokselle.

Toinen erä alkaa!

Pomppua ja laakaa polttolinjalle!

Pelitermejä käyttääkseni toisen jakson vuoroparit alkavat! Pelissä pelataan ilman muuta myös jokerivuoro, jos omaa päätäntävaltaa ei käytetä. Nyt ei ole aika rauhoitella sen enempää itseään kuin muutakaan yleisöä, vaan nyt juuri on aika seurata tapahtumia kentällä äärimmäisen intensiivisesti ja reagoida. Näkyykö kentällä reilun ja rehellisen pelin pelaajia vai maksettuja rahapelaajia vieraspaikkakunnalta? Osutaanko polttolinjalle vai tuleeko koppi ja haava?

Parkanon Voiman joukkueenjohto on käyttänyt ennen toisen jakson alkua aikaa paitsi taktiikan hiontaan myös yllättävän paljon aikaa vastajoukkueen pelikyvyn mitätöintiin ja päättäjien painostukseen. Kaupunginhallituksen ja -valtuuston jäsenet ovat saaneet tiheästi tietoiskuja ja puhelinsoittoja viime minuuteillakin ennen kokouksia. Toisen jakson ennakkopeli vihellettiin salaa käyntiin vapputuoksinassa yrittäen eksyttää mahdolliset asiasta kiinnostuneet. Esityslista ilmestyi nettiin vasta kokouspäivänä. Sitäkö on avoin tiedottaminen Parkanossa! Paikallista kansalaisaktiivisuutta on pyritty ruotimaan tavalla jos toisella. Viimeksi kestopuun polttoa vastustaneet katsottiin kuuluviksi niihin 30 % suomalasista, jotka vastustavat aina ja kaikkea. Tällä mitätöitiin argumentoinnin arvoa. Oi tätä logiikkaa ja ylimieltä! YVA- menettely on Parkanossa uusi asia eikä sen vaiheita välttämättä oikein ymmärretä. Joissain piireissä kansalaisvaikuttamista kavahdetaan.

Nyt todella alkaa toinen jakso ! Ensin on lyöntivuorossa Parkanon Voima. Se on laatinut ympäristöselostuksen aiempaa ohjelmaa täydentäen. Selostusta täydentäessään sen on ollut pakko huomioida ympäristökeskuksen antamat ohjeet. Ne eivät olleet vähäiset!

Oletko tutkinut, miten laajaa lisäselvitystä tosiaan pyydettiin!

Arviointiselostus on hankkeen suunnittelijan toinen kirjallinen puheenvuoro ja sellaisena uuden arvioinnin paikka. Selostus sinällään ei anna perusteita päätöksenteolle eikä ratkaisun avaimia. Ei yksikään hankevastaava omaa hankettansa kaada tai se on ainakin äärimmäisen harvinaista. Tosin sellainenkin ihme nähtiin tänä keväänä, kun Ruovedelle suunniteltu hanke vedettiin ympäristölupamenettelystä pois. Mutta silloin pelattiin jo supervuoroa. Parkanon Voiman arviointiselostus tullee vakuuttamaan hankkeen vaarattomuutta ja hyödyllisyyttä. Se on jo lähtöasetelmiltaan selvää. Hankitut tiedot tullaan esittämään niin, että ne puoltavat kestopuun polttoa. Tekniset ratkaisut esitettäneen siten, että laitos toimii moitteetta ja suodatus tulee toimimaan liki täydellisesti.

Kun kaikki saavat oman lyöntivuoronsa selostuksen julkaisemisen jälkeen, on aika panna selostus puntariin. Tuliko ympäristökeskuksen edellyttämät asiat todella aukottomasti käsiteltyä? Onko esittäminen relevanttia? Jäikö kysymyksiin vastaamatta? Onko olemassa ristiriitaista tietoa? Onko olemassa asioita, jotka ovat kuitenkin jääneet liian vähäiselle huomiolle? Mitä annetut faktat todella merkitsevät? Ovatko esitetyt johtopäätökset oikeita? Tämä vaihe vaatii aktiivisuutta. Se vaatii myös sitä, että paneutuu asiaan, ottaa selvää eikä tuudittaudu ruususen uneen. Passiivinen peli ei ole edes kaunista katsoa! Saatikka, että mahdollinen ongelmajätteenpoltto vaikuttaa ympäristöömme ja elämäämme vuosikymmeniä.

Parkanon Voiman ympäristövaikutusten arviointiselostuksesta tulee arvioida, miten huolellisesti yhtiö asiaan on paneutunut. Jatkuuko sama ylimielisyys kuin tähänkin asti? Ympäristökeskuksen edellyttämät täydennykset olivat vaativia. Niissä edellytettiin myös yksityiskohtiin menevän tiedon julkaisemista. Selostus on YYA-menettelyn välivaihe. Selostuksen tutkimiselle on annettu asetuksen mukaan aikaa 30- 60 päivään. Mihin tuo aika pitäisi käyttää? Tutkimiseen, perehtymiseen ja lausunnon antamiseen! Tämän jälkeen ympäristökeskus kokoaa lausunnot ja miettii asiaa noin kaksi kuukautta. Ja sitten ryhdytään suunnittelemaan sitä supervuoroa.

On toki toinenkin vaihtoehto! Parkanossa ei saisi unohtaa, että päätäntävalta on omissa käsissä. Valtuutetut edustavat kaupunkilaisia, he ovat saaneet valtakirjansa heiltä ja kuntalaisten tahdon toteutuminen pitäisi olla johtoajatus omissa toimissa. Tätä ottelua ei olisi tarpeen käydä lainkaan. Koko sotku pitäisi palauttaa siihen, mistä alun perin oli kysymys: uuden biopolttoaineita polttavan, omia kaupunkilaisia työllistävän kaukolämpölaitoksen saamiseen. Näin tahtoi suoraselkäinen ympäristölautakunta. Näin olisi voinut kaupunginhallituskin pikakokouksessaan päättää. Selostuksen julkaiseminen ei tilannetta muuta.

Ympäristöasetuksessa on selvät ottelusäännöt. Jos asiaa tahdotaan pitkittää, pelataan myös jokerikierrokset eikä loppuvihellystä kuulla välttämättä vielä niidenkään jälkeen.

Ympäristöasetus
4 luku
Osallistuminen ja määräajat

Tiedottaminen
Yhteysviranomaisen on tiedotettava ympäristövaikutusten arviointiselostuksesta. viipymättä kuuluttamalla siitä kuntien ilmoitustauluilla ja ainakin yhdessä hankkeen vaikutusalueella yleisesti leviävässä sanomalehdessä. Arviointiselostusta koskevasta kuulutuksesta on käytävä ilmi miten selostuksesta voi esittää mielipiteitä ja antaa lausuntoja.

Kuuleminen
Mielipiteet ja lausunnot on toimitettava yhteysviranomaiselle kuulutuksessa ilmoitettuna aikana, joka alkaa kuulutuksen julkaisemispäivästä ja kestää vähintään 30 päivää ja enintään 60 päivää.

Yhteysviranomaisen lausunto ja määräajat
Yhteysviranomaisen on annettava lausunto arviointiselostuksesta hankkeesta vastaavalle kahden kuukauden kuluessa lausuntojen antamiseen ja mielipiteiden esittämiseen varatun määräajan päättymisestä. Yhteysviranomainen toimittaa selostuksen sekä antamansa lausunnot tiedoksi Suomen ympäristökeskukselle, kunnille ja tarvittaessa seutukaavoituksesta vastaaville maakuntien liitoille ja muille asianomaisille viranomaisille.

Arviointiselostuksessa on esitettävä
Yleistajuinen ja havainnollinen yhteenveto 1–8 kohdassa esitetyistä tiedoista eli
1) tiedot hankkeesta, sen tarkoituksesta, suunnitteluvaiheesta, sijainnista, maankäyttötarpeesta ja sen liittymisestä muihin hankkeisiin sekä hankkeesta vastaavasta;
2) hankkeen toteuttamisvaihtoehdot, joista yhtenä vaihtoehtona on hankkeen toteuttamatta jättäminen, ellei tällainen vaihtoehto erityisestä syystä ole tarpeeton;
3) tiedot hankkeen toteuttamisen edellyttämistä suunnitelmista, luvista ja niihin rinnastettavista päätöksistä;
4) tiedot ympäristövaikutuksia koskevista laadituista ja suunnitelluista selvityksistä sekä aineiston hankinnassa ja arvioinnissa käytettävistä menetelmistä ja niihin liittyvistä oletuksista;
5) ehdotus tarkasteltavan vaikutusalueen rajauksesta;
6) suunnitelma arviointimenettelyn ja siihen liittyvän osallistumisen järjestämisestä; sekä
7) arvio hankkeen suunnittelu- ja toteuttamisaikataulusta sekä arvio selvitysten ja arviointiselostuksen valmistumisajankohdasta.
8) selvitys hankkeen ja sen vaihtoehtojen suhteesta maankäyttösuunnitelmiin sekä hankkeen kannalta olennaisiin luonnonvarojen käyttöä ja ympäristönsuojelua koskeviin suunnitelmiin ja ohjelmiin;
9) hankkeen keskeiset ominaisuudet ja tekniset ratkaisut, kuvaus toiminnasta kuten tuotteista, tuotantomääristä, raaka-aineista, liikenteestä, materiaaleista ja arvio jätteiden ja päästöjen laadusta ja määristä ottaen huomioon hankkeen suunnittelu-, rakentamis- ja käyttövaiheet mahdollinen purkaminen mukaan lukien;
10) arvioinnissa käytetty keskeinen aineisto;
11) selvitys ympäristöstä sekä arvio hankkeen ja sen vaihtoehtojen ympäristövaikutuksista, käytettyjen tietojen mahdollisista puutteista ja keskeisistä epävarmuustekijöistä, mukaan lukien arvio mahdollisista ympäristöonnettomuuksista ja niiden seurauksista;
12) selvitys hankkeen ja sen vaihtoehtojen toteuttamiskelpoisuudesta;
13) ehdotus toimiksi, joilla ehkäistään ja rajoitetaan haitallisia ympäristövaikutuksia;
14) ehdotus seurantaohjelmaksi

Parempi pöydällä kuin rakenteilla

Kaupunginhallitus päätti äänestyksen 6-3 tuloksena panna asian pöydälle YVA-selostuksen valmistumiseen saakka.

Tuliko kädet pestyä? No, parempi pitää asia pöydällä kuin päättää väärin.

Kaupunginhallituksen jäsenistössä on toki niitä, jotka ovat asiaan perehtyneitä ja tuntevat vastuunsa, mutta on myös niitä, jotka eivät vielä ole alkeellisimpiakaan asioita kestopuusta sisäistäneet. Ehkä yksi kärjistynein esimerkki on erään kaupunginhallituksen jäsenen suusta kuultu lausahdus ”Onhan noita kestopuisia kalusteita ja tarvikkeita joka pihassa ja paikassa. Ei niistä mitään haittaa ole ollut ja kyllä niitä poltetaankin varmaan...Järjetöntä vastustaa…”

Uskomatonta!

Tuntuu kuin pitäisi pitää alkeiskurssi luetun ja kuullun ymmärtämisessä!
Selvennykseksi sanottakoon nyt hänelle, että CCA kyllästetyn puun käyttö tullaan ympäristömyrkyllisyytensä vuoksi kieltämään 1.9.2006 alkaen koko EU:n alueella ja että käyttörajoitukset ovat tulleet voimaan eri puolilla koko armasta maapalloa!

Jos tätäkään ei ole kyennyt sisäistämään, miten voi käsittää mitään koko asiasta. 30.6.2004 lähtien CCA-kyllästettyä puuta ei ole saanut enää lainkaan luovuttaa kuluttajille. CCA- ja CC-kyllästettyä puutakaan ei saa käyttää leikkivälineissa, leikkikenttärakenteissa taikka sisätiloissa. Esimerkiksi pihakalusteissa tai aitalaudoituksessa tällaisen puun käyttö ei ole enää ollut sallittua. 30.6.2004 lähtien CCA-kyllästettyä puuta ei ole saanut käyttää asuinalueilla, kotitalouksien rakenteissa tai puutarhakalusteissa tai ylipäätään kohteissa, joissa toistuva ihokosketus on mahdollinen. Elintarvikkeet tai rehut voivat saastua kosketuksessa CCA- puuhun. Tämä olisi ko kaupunginhallituksen jäsenenkin hyvä ymmärtää.

Rakennusalan ammattilaiset ovat saaneet 30.6.2004 lähtien käyttää CCA-kyllästettyä puuta vain määrätyissä kohteissa. CCA-kyllästettyä puuta ei saa työstää, koska työstössä altistutaan arseenipitoiselle pölylle ja puun pinnalla oleville metallisuoloille ja siitä syntyy myös vaikeasti käsiteltävää jätettä.Käytöstä poistettu CCA- ja CC-kyllästetty puu on ongelmajätettä, eikä sitä saa sijoittaa tavanomaiselle kaatopaikalle. Sitä ei saa myöskään missään tapauksessa polttaa kotitalouksissa.Käytöstä poistettua CCA-kyllästettyä puuta, esimerkiksi vanhoja sähköpylväitä, ei ole saanut enää luovuttaa kuluttajille.

Ihan turhaanko ympäri maapalloa on tällaiseen päädytty!

Ei myöskään edusta erään toisen kaupunginhallituksen jäsenen kovin suurta tietämystä se väite, että raskas polttoöljy on kestopuuta pahempi polttoaine. Voi hyvät hyssykät! Lukekaa nyt ihmiset jotain! Viime blogiin laittamani linkki, jonka avulla saa vain klikkaamalla VTT:n tiedotteen Suomessa käytettävistä polttoaineista ja niiden ominaisuuksista luettavakseen, voisi hivenen avata silmiä, jos jaksaa mitään omaksua. Katsokaa, mitä pahamaineinen raskas polttoöljy sisältää kestopuuhun verrattuna. Verratkaa polttoaineiden ominaisuuksia, päästöjä. Verratkaa poltettavia jätteitä toisiinsa. Verratkaa biopolttoaineita. Tutustukaa lämpöarvoihin, tuhkiin jne.

Entä se tekniikkausko! Tuskin kukaan on selvinnyt missään työmaallaan tai kotonaankaan tekemättä tuttavuutta erilaisten teknisten ongelmien kanssa. Perusteeton on se naiivi usko, että voimalaitos pysäytetään, jos raja-arvot ylittyvät. Hui, hai! Jo aiemminkin kirjoitin, että sitten huomautellaan, katsotaan, neuvotellaan, odotetaan. Ja jos jokin automatiikka asiasta huolehtii, kestää kuitenkin, ennen kuin kattila jäähtyy. Sitä paitsi alas- ja ylösajot ovat kaikkein päästöherkimpiä vaiheita. Täytyy tapahtua jokin todellinen ja radikaali onnettomuusvaaraa aiheuttava tilanne, että laitos pysäytetään. Pikkuhiljaa sieltä saa tulla mitä vaan.

Ja sitä paitsi, ne samat päästövaateet koskevat muutakin polttoa. Jos muun polton yhteydessä on häiriöitä, ongelmat eivät kasva lähimaillekaan niitä riskejä, mitä kestopuun poltossa olisi. Suunniteltu laitos käyttää samaa kattilatyyppiä ja samaa suodatustekniikkaa kuin mikä tahansa muukin polttolaitos.
Miksi ei valittaisi haitattomammat polttoaineet ja suodateltaisi sitten niitten savukaasuja. Savukaasuja, jotka eivät sisältäisi syöpävaarallisia myrkkyjä ja yhdisteitä tuhatkertaisia määriä!
Eikä kenenkään tarvitsisi työskennellä sellaisessa ympäristössä oman terveytensä kustannuksella. Tämän asian pitäisi työsuojelustakin kiinnostuneen ihmisen ymmärtää.

Toivottomia ovat myös sen kolmannen kaupunginhallituksen jäsenen perustelut, joka sanoo saamiensa soittojen perusteella parkanolaisten toivovan kestopuuta polttavaa laitosta tänne. Tuuli huulia lerputtaa, sanon minä! Missä ne ovat, jotka nimellänsä ja itsenänsä esiintyen näin sanovat?

Siinäkös ne onnettomat kolme jäsentä olivatkin? Äänestystulos ei heitä paljasta, sillä ei ole nyt juurikaan tekemistä kirjoittamani kanssa, voisi olla jopa päinvastoin! Suurempaan joukkoon on helpompi kätkeytyä. Asiallisten ja fiksujen päättäjien varassa on paljon.

Te, jotka tunnistitte itsenne tästä, opiskelkaa, ottakaa selvää, ajatelkaa. Miten osaatte tehdä oikeita kysymyksiä, miten osaatte arvioida tilannetta, miten osaatte kyseenalaistaa, jos pohjatietonne ovat olemattomat? Se populistinen, suppea ja tarkoitushakuinen informaatio, jota hanketta ajava yhtiö on antanut, ei riitä oikeiden kysymysten tekemisen pohjaksi.

Ympäristökeskuksenkin edellyttämien lisäselvitysten merkitys ja laatu on ymmärrettävä ja niiden riittävyyttä täytyy osata itsekin arvioida.