BAT- Parasta mahdollista tekniikkaa!

BAT

Parasta mahdollista tekniikkaa!

Mikä on parasta mahdollista tekniikkaa tänä päivänä, kun suunnitelmia tehdään? Se on mielenkiintoinen lause kaiken kaikkiaan, kun parasta mahdollisesta on varmaan eriäviä näkemyksiäkin.
Demoliten VTT.n kanssa tekemä teknologiatutkimus koski etupesäpolttotekniikkaa. Tutkimus- ja kehittelykohteena oli polttotapahtuma. Tutkimus päättyi jo 2001. Tekniikkaa sovelletaan mahdollisesti nykyisen kaltaisiin kattiloihin ja se mahdollistaa murskeen käyttöä.

Ekokemiltä kerrottiin, että kyllästetty puu palaa huonommin kuin puhdas puu. Heillä kyllästetty puu jouduttiin polttamaan kahteen kertaan, jotta kaikki orgaaninen aine palaisi. Se ei ole liiketaloudellisesti kannattavaa. Päättelen näin, että etupesäpolttotekniikka on löytänyt jonkinlaisia ratkaisuja tähän ongelmaan. Mutta ei niihin suuriin kysymyksiin raskasmetallien kierrosta tässä prosessissa.
Tutkimustuloksia emme siis saa tietää.

Tekniikkaa kehitetään vauhdikkaasti koko ajan.

Seuraavan sukupolven CFB kattilan kehitystyön tavoitteena on päästöjen pienentäminen nykyistä alhaisemmalle tasolle. Uudenlaisia kattiloita on jo koekäytössä. Tavoitteeseen pääsemiseksi tarvitaan kokonaisvaltaisen savukaasun puhdistusjärjestelmän integroimista CFB- tekniikkaan. Myös kaasumaisten raskasmetallien päästöihin kiinnitetään huomiota. Tällä hetkellä tunnettu tekniikka ei ole enää parasta vuoden 2010 jälkeen.
Jos Parkanon Voima Oy:n suunnittelema laitos käynnistyy 2008, voidaan jo varmuudella sanoa, että sillä ei ole käytössään viimeisintä tekniikkaa. Niin paljon tällä hetkellä kehitetään polttoprosesseja ja parannetaan päästöjen hallintaa.

2010 jälkeen Parkanon voimalaitoksella pitäisi olla elinvuosia vielä 23-28 vuotta. Kun pienhiukkasista tehdään nyt kiivasta tutkimusta ja polttoa kehitetään, voisi olla viisasta odottaa kestopuun massiivisen polttamisen kanssa vielä. Koepolttoja on syytä jatkaa. Materiaalivirran ominaisuudet ja käyttäytyminen pitäisi tutkia tarkoin. Parkanoon suunniteltu polttolaitos on kokoluokaltaan melko pieni. Satsaukset suodatukseen kohottavat hankkeen budjetin sellaiselle tasolle, että on syytä vahvasti epäillä, tehdäänkö kaikki parhaan tunnetun tekniikan mukaan.

Päättäjistä ja päästömittauksista

Sitä kyllä hämmentyy nyt tämän avoimen ja läpinäkyvän päätöksenteon äärellä, kun kissojen ja koirien kanssa saa tietoa etsiä.
Ihmettelen päättäjien huolettomuutta päättää asiasta, kun informaation saaminen on näin vaikeata. Luterilainen usko ylempään virkavaltaan tekee ilmeisesti vastuun siirron helpoksi.

On ollut ilahduttavaa kuulla ja lukea, ettei kaikissa poliittisissa ryhmissä ole asiaa olankohautuksella ohitettu. Luulisi housujen tutisevan jo niissäkin ryhmissä, joissa asiasta päätetään sokeasti ilman omaa tosiasioihin perustuvaa henkilökohtaista arviointia. Tulevat ne kunnallisvaalitkin!

Parkano on erilaisissa imago- ja kuntaviihtyvyys- ja hyvinvointitutkimuksissa päässyt miinuslukemille. Olikohan se nyt -3 viimeksi, kun naapureissa Kihniöllä ja Ikaalisissa asui paljon onnellisempia ja tulevaisuudenuskonsa säilyttäneitä ihmisiä. Tunnusluvut +3. Eli asteikon ääripäissä oltiin. Pian toivottavasti saamme onnelliset kihniöläiset kumppaniksemme ja toivottavasti myös uutta verta päätöksentekoon.
Tervetuloa kihniöläiset!

Olisittepa ehtineet mukaan jo ennen tätä hanketta.

”Parkanoon suunniteltu voimalaitos mahdollistaa Demolite Oy:lle aikaisempia polttolaitossuunnitelmia joustavamman kyllästetyn puutavaramäärän toimittamisen energiahyödynnettäväksi, kannustaen kuitenkin taloudellisesti mahdollisimman suuren polttoainemäärän toimittamiseen.”
Energiasanomat 2 / 2.2. 2006
Mitä lie tarkoittaa? Mikähän siinä Ekokemissä oli vikana?
No sitten asiaan.

Päästömittaukset

Mikä taho tekee päästömittaukset ja millä menetelmillä? Miten ympäristäviranomainen varmistaa, että kestopuunpolttamiseen liittyvät erityispiirteet otetaan huomioon päästömittauksissa? Miten päästötutkimukset räätälöidään nimenomaisesti tätä laitosta koskeviksi?

Tässä polttolaitoksessa raskasmetallien osuus päästöistä tulee olemaan jotain aivan muuta luokkaa kuin muissa Ekokemiä pienemmissä jätteenpolttolaitoksissa.
Päästömittausten pohjana pitäisi olla tutkittua tietoa, raskasmetallitase pitäisi olla tiedossa.
Päästökertymä tullee kuitenkin ylittämään raportointirajat.

Kestopuulle ei ole määritelty erikseen päästörajojen rajoja, kuten muille polttoaineille. Päästöraja-arvoja täytyy hakea erikseen sekä puulle, että raskasmetalleille.
Kestopuun polttamisen luonteesta johtuen raskasmetallipäästöjen tarkkailu kaksi- kolme kertaa vuodessa jätedirektiivin ehtojen mukaisesti ei ole riittävä, koska raskasmetallikuormitus on suuri. CCA aineina olevat raskasmetallit käyttäytyvät eri tavoin, kuin metallit poltettaessa (suolakyllästeet – kloori). Prosessia ei edes tunneta kovin tarkasti. Hiukkasten morfologian ja koon tutkimista varten vasta kehitellään mittalaitteistoa.

Ympäristöviranomaisen tulisi vaatia metallipäästöjen jatkuvaa tarkkailua.

( Lähteenä Selvitys raskasmetalleista Suomen enrgiantuotannossa, tutkimusselostus PRO3/562/04 15.11.2004)

Pitkäaikaistutkimuksessa on havaittu, että pistokokein saatu tieto ei vastaa todellisia päästöarvoja. Raskasmetallimittauksiin liittyy mittausteknisiä epävarmuuksia.Yksittäinen mittaus kuvaa ainoastaan mittaushetken yksittäistä tilannetta eikä prosessin keskimääräistä tilaa, jota tietoa tarvittaisiin vuotuisten kokonaispäästöjen tarkempaan arvioimiseen.
Hiukkasiin sitoutuneiden raskasmetallipäästöjen lisäksi tulisi tutkia kaasumaiset raskasmetallipäästöt.

Erilaisten häiriötilanteiden takia hiukkaspäästöt puhdistintenkin jälkeen voivat olla jopa muutamia kertaluokkia suurempia kuin optimaaliset hiukkaspitoisuudet tai hiukkasten kokojakauma puhdistinten jälkeenkin voi poiketa merkittävästi ns. tyypillisestä hiukkaskokojakaumasta verrattuna siihen, kun puhdistimet toimivat niin kuin niiden on suunniteltu/mitoitettu toimivan. Tämä voi tapahtua esim. jos kuitusuodattimeen on ajan kuluessa tullut reikiä eikä sitä ole siitä huolimatta vaihdettu ajoissa, tai jos sähkösuodattimessa esiintyy toimintahäiriöitä kentissä levyjen välillä (esim. kasvanut ”sitkeä
kakku” levyjen väliin). Pitkällä tarkasteluvälillä tämänkaltaiset tilapäiset päästöhuiput tasaantuvat, mutta ovat merkittävä lyhytaikainen päästölähde, joka tulee ottaa huomioon.

Raskasmetalleja pitäisi tutkia erityisen hyvin lentotuhkasta ja verrata sitä taseeseen. Tutkimuksia pitäisi tehdä myös petimateriaalina uudelleen käytettävästä hiekasta, josta poltto-olosuhteiden muuttuessa voi vapautua merkittävän suuria määriä raskasmetalleja.( VÄITÖS: Leijukerroskattilassa tapahtuvan puun, turpeen ja jätteiden sekapolton raskasmetallipäästöt ja niiden vähentäminen Väittelijä Diplomi-insinööri Petri Kouvo )

Häiriöt suodattamisessa tulevat esille vain jatkuvien mittausten avulla. Lisäksi pitäisi tutkia hiukkasten massajakoa, jotta päästäisiin käsitykseen vaarallisten pienhiukkasten määrästä, mutta millä keinoin.
Mittaustuloksia voidaan manipuloida helposti optimoimalla polttoa, mikäli mittaukset tapahtuvat harvoin. On varmasti yksinkertaista lisätä muun poltettavan aineen määrää tarkoitushakuisestikin ja saada hyväksyttäviä arvoja.

Raskasmetallipäästöjen tutkiminen ympäristöstä ei ole helppoa, koska pitoisuudet ovat pieniä, vaikka merkitys on suuri.
Kreosiitin sisältämien PAH- yhdisteiden terveyshaittojen arviointi on hankalaa, koska niiden yhdistelmille altistutaan, ei yksittäisille aineille. Miten PAH- yhdisteiden päästöt tutkitaan?

Miksi tutkimuksia kyllästetyn puun poltosta ei ole julkaistu?

Suomen energiantuotannon raskasmetallipäästöistä on tehty VTT.llä tutkimusta. Tutkimuksessa on vertailtu erilaisia polttotekniikoita ja polttoaineita. Tutkimuksessa on tarkasteltu poltossa syntyneitä hiukkaspäästöjä ja suodatusmenetelmien tehokkuutta. Lukuisissa Tekesin teknologiaraporteissa käsitellään jätteidenpolttokysymystä, mutta kestopuuta niissä hädin tuskin mainitaan.

Mielenkiintoista on se, että mistään ei oikein löydy tietoa kyllästetyn puun polttamiseen liittyen!

Kestopuu oli mukana Tekesin teknologiahankkeessa Jätteistä energiaa.1998-2001. Tehdyistä koepoltoista ei ole saatavilla tietoa. Suoraan Demolite Oy:ltä kysyttyäni vedottiin liikesalaisuuksiin.
Jotain ehkä asian ongelmallisuudesta kertoo se, että Fortum, joka on ollut yhteistyökumppani Etupesäpolttotekniikan soveltaminen tutkimuksessa, ei ole lähtenyt kilpailemaan energiamarkkinoille kestopuun polttamisessa.

Tämän tutkimuksen osalta EU:n jätteenkäsittelydirektiivi tuli pahaan saumaan. Toivonpa, että nyt samaan pahaan saumaan ehtii pienhiukkasdirektiivit.

Ilmeistä onkin, että varsinaista tutkimusta kestopuun ominaisuuksista polttoaineena alettaisiin tehdä vasta Parkanossa tai ehkä ei täälläkään, jos laitoksesta tulisi Suomen ainoa kestopuuta käyttävä voimalaitos.

Kierrätyspolttoaineiden laatuluokitusstandardi SFS 5875 ei sisällä elohopea- ja kadmiumpitoisuutta lukuun ottamatta laatukriteerejä muille kierrätyspolttoaineiden mahdollisille haitallisille metalleille.
Onko SFS standardeissa erikseen mainittu kestopuuta, ei ole tiedossani, koska en raskinnut laittaa 40 euroa sen selville saamiseksi. Ehkä saan standardin jotain käsiini.

Seuraavien tietojen lähteenä ovat lähdetietojen puutteista huolimatta kuitenkin Tekesin raportit vuosilta 2001- 2005,

CCA:lla (kromilla, kuparilla ja arseenilla) kyllästetyn puun tiedetään aiheuttavan ongelmia voimalaitosten polttoprosessissa ja syntyvät tuhkat ovat myös ongelmajätettä.
Kloorin pitoisuustasot on muita polttoaineita huomattavasti korkeampi, mikä vaikuttaa raskasmetallien käyttäytymiseen poltossa. Raskasmetallikloridit ovat helposti haihtuvia synnyttäen pienhiukkaspäästöjä ja lisäksi ne kerrostuessaan pinnoille kuonaavat prosessia ja aiheuttavat korroosiota. Selkeä tieto polttoaineen, prosessiongelmien ja muodostuvan tuhkan ympäristöominaisuuksien väliltä puuttuu.

CCA-puuta poltettaessa noin 95 % arseenista sekä 75 % kromista ja kuparista konsentroituvat lentotuhkaan. Loput raskasmetalleista menevät pääasiallisesti pohjatuhkaan.
1m³ kyllästettyä puuta sisältää keskimäärin

0,65 kg kuparia, ( 2200 mg/ kg)
1,1 kg ( 3600 mg/ kg) kromia ja
1,0 kg ( 3000mg / kg) arseenia.
Puun keskimääräinen tiheys on 300 kg / 1m³

Puhtaan puupolttoaineen keskimääräinen

Cu pitoisuus0,6 mg- 6mg /kg
Cr pitoisuus 1-2 mg /kg,
As pitoisuus on 0,04 – 0,4 mg / kg

Turpeen

Cri pitoisuus n. 4mg /kg
As pitoisuus 0,90 mg /kg

Kestopuun raskasmetallipitoisuudet ovat siis monituhatkertaisia!!

Samoin käy, kun tarkastellaan muita kierrätyspolttoaineita. Kyseessä on siis todellinen RASKAAN LUOKAN ONGELMAJÄTE!

Vertailemalla näitä kahta taulukkoa voi itsekin varmistua asiasta. Jälkimmäinen kertoo muiden kierrätyspolttoaineiden raskasmetallipitoisuuksien vaihtelusta.

Selvitys raskasmetallipäästöistä Suomen energiantuotannossa (Lyyränen, Ohlström,Moilanen, Jokiniemi)

Kun Demolite Oy:n toimitusjohtaja julkisuudessa kertoo, että hiukkaspäästöt tulevat jäämään alle 10 mg / kuutiometrissä, hän siteeraa vain jätteenkäsittelydirektiiviä. Direktiivi on sama kaikille ongelmajätteiksi luokitetuille aineille. Missään ei polteta sellaista määrää kestopuuta pelkästään kuin Parkanoon suunnitellussa hankkeessa.
Todella asiantuntevaa olisi kertoa, millaisten metallivirtojen kanssa ollaan tekemisissä. Mitä metalleista jää tuhkaan, mitä suodattimiin, miten paljon häviää ympäristöön. Miten nämä alkuaineet prosessissa käyttäytyvät.

Jos lasketaan toisin- vaikka päästöistä saataisiin kiinni 99% (onnistuneen suodatuksen ansioista), 1% on kestopuun sisältämien raskasmetallien kyseessä ollen todella huomattava määrä.
Jos Parkanossa poltettaisiin 30 000 kuutiometriä kestopuuta vuodessa ja se 1 % pääsisi ehkäpä juuri kaikkein pienimpinä, vaikeasti mitattavina hiukkasina karkuun , se merkitsisi 195 kg kuparia, 330 kg kromia ja 300 kg arseenia ympäristöön vuodessa.
Biokertyviä aineita …parikymmentä vuotta…

Tuliko laskuvirhe? Pitäisikö laskea ko määrät vain lentotuhkasta. Siis kertoimiksi 0,75 ja 0,95.
Cu 146,25 kg/a , Cr 247,5 kg/a , As 270 kg/a keskelle kylää, pihoihin, puutarhoihin, järveen.

LASKEKAAPA NYT TOISETKIN JA KOMMENTOIKAA!

Ja vielä tähän loppuun:

OTE
FT, dos. Jorma Jokiniemi
Pienhiukkastekniikan professori
virkaanastujaisesitelmän tiivistelmästä 5.10.2005

Pienhiukkasten ominaisuuksilla ja koostumuksella on suuri merkitys niiden aiheuttamille terveysvaikutuksille. Tästä syystä pienhiukkastutkimus keskittyykin jatkossa entistä enemmän hiukkasten kemiallisen koostumuksen, morfologian ja koon analysointiin. Tätä varten tarvitaan uusia ja parempia analyysimenetelmiä sekä hiukkaskoon ja morfologian mittalaitteita. Mallinnuksella ja mittauksilla saadaan itse polttotapahtumasta entistä enemmän lisätietoa siitä miten hiukkaset muodostuvat. Tämä vaatii suoraan prosessista tehtävien mittausmenetelmien kehittämistä Suomessa.
Koulutusvaatimukset pienhiukkasiin liittyvään tutkimukseen ja muuhun osaamiseen ovat korkeat, kun otetaan huomioon aiheen monitieteisyys. Tutkinnon suorittaneella pitäisi olla riittävät valmiudet fysiikan, matematiikan, kemian, tekniikan ja biologian aloilta.

Pienhiukkaspäästöt?

Tämän päivän Aamulehti kirjoittaa pienhiukkasista. Kirjoituksessa aivan oikein todetaan, että pienpoltossa hiukkaspäästöt ovat hallitsemattomia. Paljon riippuu siitä, mitä kukin pesäänsä tunkee ja miten polttaa. Hyvä, että asiaan kiinnitetään huomiota. Taitaa meidänkin piipusta tuprahdella välillä muuta kuin vaaleaa kaunista savua. Pääasiassa savu laskeutuu siihen omille nurkille kuitenkin.

Aivan toinen juttu on polttaa massiivisia määriä kestopuuta.

Puun poltossa hiukkaspäästöjä tulee joka tapauksessa. Puussa on luonnollisen kasvunkin kautta sitoutuneena haitallisia metallejakin.

Mutta, mutta, miten niitä onkaan kyllästetyssä kestopuussa.

Tästä aiheesta tässä

Pienhiukkasten osalta lainsäädäntö on vasta kehittymässä. Pienhiukkasten raja-arvojen säätämisessä ongelmana on ollut, ettei ole mitään erillistä kynnysarvoa, jonka ylittyessä vasta ilmenisi terveysvaikutuksia. Kaikkein pienimmät hiukkaset ovat vaarallisimpia, koska ne pääsevät tunkeutumaan syvälle hengityselimistöön ja verenkiertoon.

Kiinteitä polttoaineita poltettaessa syntyy runsaasti hiukkaspäästöjä. Osa kaasumaisista päästöistä muuttuu ilmakehän reaktioissa pienhiukkasiksi.
Nykyinen mittaustekniikka, kuumasta kaasusta mittaaminen, ei luotettavasti kerro pienhiukkaspäästöjä. Uutta mittaustekniikkaa vasta odotellaan. Pienimmät nanoluokan hiukkaset muodostuvat kattiloissa aina kaasumaisista yhdisteistä. Osa raskasmetalleista siis kaasuuntuu. Arseenista 60-90 %.

Valittava kattilatyyppi vaikuttaa osittain hiukkasten syntyyn. Erilaisilla suodatusmenetelmillä voidaan saada erikokoiset hiukkaspäästöt vähenemään. Tärkeintä osaa näytteleekin juuri suodatus.
Kuitusuodatin tai letkusuodatin kerää nyt tunnetuista menetelmistä tehokkaimmin pieniäkin hiukkasia. Hankkeen YVAohjelmassa ei käytettävää tekniikkaa ole nimetty. Esillä ovat vaihtoehdot leijupetikattila ja letkusuodatus tai arinakattila ja sähkösuodatus.

Leijupetikattila on tässä suhteessa ilmeisesti turvallisempi vaihtoehto, koska sen yhteydessä letkusuoattimen käyttö on mahdollista.
Letkusuodattimen ongelma on kuitenkin lyhyet huoltovälit, tarttuvat ainesosat (terva, kreosiitti?), kuluminen ja huollon tarve. Suodattimen letkut joudutaan vaihtamaan 2-3 vuoden välein. Leijupetikattila vaihtoehdossa lentotuhkan osuus on suuri ja se kasvattaa suodatuksen tarvetta, sillä tuhka sisältää runsaasti ongelmajätteitä. Lisäksi poltettavasta materiaalista johtuen letkusuodattimiiin kohdistuu kova rasite, sisältäähän savukaasut tavanomaisen puun polton hiukkasten lisäksi runsaan määrän raskasmetalleja.

Arinakattila vaihtoehto valittaessa valitaan myös huonommat suodatusmahdollisuudet.

Huolto ja alasajot aiheuttavat suodatuksessa suuria ongelmia.

Käyttämällä useita puhdistusmenetelmiä peräkkäin voitaisiin optimoida savukaasujen puhdistus. Voidaan suunnitella sykloni poistamaan suuremmat hiukkaset, sähkösuodatin voidaan optimoida tietylle hiukkaskokoalueelle ja letkusuodatin suodattaa pienemmät. Suodatuksessa voidaan lisäksi käyttää apuaineita ja savukaasuja voidaan pestä. Tosin sitten syntyy uusia ongelmia pesuveden sisältäessä taas haitallisia yhdisteitä…

YVAohjelmassa pitäisi tarkastella suodatusta käytettäväksi aiotun polttoaineen vuoksi aivan erityisen tarkasti.

Miten savukaasujen suodatuksessa huomioidaan käytettäväksi suunnitellun ongelmajätteen vaaralliset ainesosat? Käytetäänkö useita suodatusmenetelmiä? Miten laitoksessa taataan se, että suodatinletkut ovat riittävän hyvässä kunnossa? Miten suodattimet huolletaan? Miten usein laitos joudutaan ajamaan alas, mikä on normaali määrä alasajoja?

Miten huomioidaan poltettavan materiaalin erityinen laatu? Millaisin menetelmin pienimmän hiukkaskoon kaasuntuneet metallit saadaan kerättyä talteen, kun mittaustekniikkakin on vielä kehittymätöntä? Miten varmistetaan, että hiukkaspäästöistä ei kerry parkanolaisille terveydellistä kuormaa, joka maksetaan lisääntyneinä hengitys- ja verenkiertoelimistön sairauksina ja syöpinä tulevaisuudessa?

Tässä suhteessa on todella heppoista piiloutua EU:n jätteenkäsittelydirektiivin taakse. Erään ympäristöministeriön virkamiehen sanoin: ” Eu- direktiivi määrää minimin…

Lisätietoa seuraavasta linkistä: http://www.energia.fi/attachment.asp?Section=4521&Item=11577

Yhteysiranomaisen rooli ja kansalaismielipiteen vaikuttavuus

Hieman jatkoa eiliseen vielä.

Oikeudellisesti yhteysviranomaisen menettely ja ratkaisut YVA menettelyssä ovat painavia. Yhteysviranomaisen näkemys siitä, miten kansalaisen mielipide ja mahdolliset ristiriidat otetaan YVA agendalle, on oleellinen. Tutkimuksen mukaan yhteysviranomaisen menettelytapaeroja on luokiteltu eri tavalla. Siitä tänään hieman lisää. Toisessa oikeustieteellisessä tutkimuksessa on todettu, että puutteellisten arviointiselostusten saaminen uudelleenkäsittelyyn oikeusteitse on ollut erittäin vaikeaa.

Siten yhteysviranomaisella on todella paljon käsissään.

Seuraavat lainaukset ovat julkaisusta Kirjallisten mielipiteitten vaikuttavuus YVAssa ja se löytyy osoitteesta

http://www.ymparisto.fi/download.asp?contentid=45834&lan=fi

Raportti liittyy Tampereen yliopiston politiikan tutkimuksen laitoksen tutkimusprojektiin ”Ympäristövaikutusten arviointimenettelyn vaikuttavuus päätöksentekoon”

1) YVA arvopainotteisena neuvotteluprosessina

” Yhteysviranomainen toimii siten, että kansalaisten mielipiteiden pääsy YVA agendalle varmistuu. Laillisuustarkkailun ohella yhteysviranomainen esittää YVA ohjelmaan sellaisia muutoksia ja huomioita, jotka edistävät kansalaisten mielipiteiden vaikutusta, niiden huomioimista ja suunnittelun avoimuutta.”

2) YVA teknisluonnontieteellisenä tiedonkeruuprosessina

”YVA prosessi nähdään objektiivisena ja arvovapaana toimintana, joka ei ota kantaa mahdollisiin ristiriitoihin tai pidä sisällään minkäänlaista päätöksentekoa. Ristiriitojen käsittely tapahtuu näkemyksen mukaan ennen ja jälkeen YVAa, siinä vaiheessa kun poliittiset päätökset kunkin hankkeen kohdalla ovat ajankohtaisia. YVA on siis rajattu tiedonkeruuprosessi, joka tähtää tulevaan päätöksentekoon. Tässä yhteydesssä kansalaismielipiteet ovat yksi kerättävä tieto. YVA selvitysten teko on asiantuntijatahon käsissä. Kansalaisilla ei ole mahdollisuutta kyseenalaistaa esimerkiksi käytettäviä tutkimusmenetelmiä, mutta heillä on oikeus lausua oma mielipiteensä selvitettävistä teemoista. Kansalaisten näkemykset välitetään tiedoksi päätöksentekijöille.”

3) YVA kansalaismielipiteen hallinnan ja muokkamisen välineenä

”Kansalaisten voidaan antaa osallistua näennäisesti jonkin asiakokonaisuuden pohdintaan, ilman että heille missään vaiheessa annetaan todellisia vaikutusmahdollisuuksia. Tällöin osallistuminen kutistuu `terapiaksi´, jossa kansalaiset saavat purkaa hankkeen aiheuttamaa huolta. Toisaalta jokin asiakokonaisuus voidaan yksinkertaisesti sulkea YVA- agendan ulkopuolelle suunnittelijoiden taholta. Myös YVAN sisällä voidaan asiakokonaisuuksia rajata esimerkiksi asiantuntijakysymyksiksi. Tällöin asian katsotaan kuuluvan YVA-menettelyn piiriin, mutta kansalaisten ei katsota olevan päteviä osallistumaan kyseisen asiakokonaisuuden käsittelyyn.”

Tässä hankkeessa yhteysviranomaisena toimii Hämeen ympäristökeskuksen virkamies Leena Ivalo. Toivonpa, että hän tiedostaa tarkoin sen menettelytavan merkityksen, jota hän suosii kansalaismielipiteitä kohdellessaan.

No huomenna lisää näkökulmia mielipiteiden ilmaisuun.

Miten paljon raskasmetalleista karkaa ympäristöön?

Tämän päivän blogissa kyselen kyllästetyn puun raskasmetallipitoisuuksia

YVA selostuksen tulisi osata vastata näihin kysymyksiin. On tiedettävä, mihin määriin perustuu suodattamisessa saavutettava vaikkapa 90 % savukaasujen puhdistuminen. Miten paljon on 10% tai vaikka vain 1%, joka savukaasujen mukana pääsee karkuun. Ei suhdelukuja voida laskea, ellei poltettavan materiaalin tarkkaa raskasmetallipitoisuutta tiedetä.

Puunpoltto Suomessa kait osataan. Hankkeen vaikutusten kannalta oleellisinta on se, että käytettävä puu ei ole puhdasta polttopuuta.

Miten käsitellyn puun raskasmetallivirrat, haitalliset aineet ja PAH- yhdisteet analysoidaan ja lasketaan. Mitä analyysimenetelmää käytetään? Mikä taho tutkii?

Puuta on käsitelty Suomessa 1930- luvulta saakka. 1980- luvulta alkaen ovat puhaltaneet vihreämmät tuulet ja puunkäsittelyaineetkin ovat joutuneet tarkkailuun. Vasta 90- luvulla tarkempaan syyniin. Ei voida kuitenkaan sanoa, että koko keräysjäte olisi homogeenista käytettyjen aineiden osalta. CCA- aineiden tai kreosiitin määrä eri-ikäisissä keräysmateriaaleissa todennäköisesti vaihtelee kulloinkin voimassa olleiden ohjeiden ja käsittelytavan mukaisesti.

Tunnetaanko kestopuumurskeen raskasmetallipitoisuus ja analysoidaanko sitä, vai käytetäänkö raskasmetallivirran tarkkailussa jotakin Mutu- menetelmää? Miten paljon 30 000 kuutiometriä kyllästettyä puuta sisältää raskasmetalleja? Miten paljon raskasmetalleista jää tuhkaan ja suodattimiin vuositasolla?

Metallithan ovat alkuaineita, eivätkä häviä ja muodostavat merkittävän epäorgaanisten saasteiden luokan.Toisin sanoen jätteenpoltossa metallit eivät häviä, tai niiden ei ainakaan pitäisi hävitä!

Jos ja kun raskasmetallit muuttavat olomuotoaan, onko prosessi tiedossa ja hallussa?

Päästömäärän mukaisessa järjestyksessä Suomessa joutuu eniten ilmaan sinkkiä, lyijyä, kromia, nikkeliä ja kuparia. Arseeni on erittäin ongelmallinen, koska se höyrystyy helposti.

CCA käsitellyssä puussa arseenipentaoksidi, arseenitrioksidi ja kromitrioksidi ovat vaarallisten aineiden luettelossa luokiteltu ryhmään 1 kuuluviksi syöpää aiheuttaviksi aineiksi. Käsittelyssä hieman alle 20% kromista pysyy vaarallisimmassa muodossaan kuusiarvoisena, muun osan pelkistyessä kolmiarvoiseksi. Suurissa määrissä kuparikin on myrkky sekä ihmisille että kasveille. Kaikki nämä aineet ovat myrkyllisiä sekä maa- että vesiekosysteemeissä. Ne ovat myös biokertyviä.

Kreosiitti sisältää yli 30 erilaista polysyklistä aromaattista hiilivetyä (PAH ) ja sen kokonais- PAH- pitoisuus voi olla 85%. PAH- yhdisteistä osa on karsinogeenisiä ja tai genotoksisia. Kreosiitti aiheuttaa syöpää, saattaa vahingoittaa perimää ja on lisääntymiselle vaarallinen aine.

Miten polttotapahtuma vaikuttaa näihin aineisiin ja mitkä ovat polton jälkeiset kemialliset reaktiot? Miten huomioidaan materiaalista johtuva näiden aineiden suuri kertymä ? Millä keinoilla raskasmetallivirtaa tarkkaillaan?

Yvaselostuksessa näihin kysymyksiin saataneen vastaus, jos ympäristökeskuksen yhteysviranomainen osaa/katsoo aiheelliseksi näitä tietoja konsultilta pyytää. Mielenkiintoista... Painetta siis siihen suuntaan!

Yhteiskunnallinen taakka parkanolaisten harteille

Parkanoon suunnitellusta hankkeesta käytetään YVA arviointiohjelmassa nimitystä voimalaitos ja kaukolämpölaitos, jolla hämärretään sitä tosiasiaa, että kyseessä on Suomen ilmeisesti ainoaksi jäävä käsitellyn puun polttoa harjoittava ongelmajätelaitos. Tämä johtaa harhaan niin kaupunkilaisia kuin päättäjiäkin. YVA- menettelyyn kuuluvassa ympäristövaikutusten arviointiselostuksessa voimala sanaa ei saa enää käyttää ongelmajätteenpolttoaitos nimityksen synonyyminä.

Ikaalisissa pääpaikkaansa pitävä Leppäkosken Sähkö Oy ja kestopuun kierrätysyhtiö Demolite Oy ovat perustaneet voimalaitosta varten yhteisen Parkanon Voima Oy -nimisen yhtiön.
Yhtiöt löysivät toisensa, koska Parkanon 20-vuotias lämpökeskus on vanhenemassa. Demolite taas on etsinyt käytöstä poistetulle kestopuulle polttolaitosta.
Leppäkosken Sähkö löysi kumppanin, joka pystyy toimittamaan edullista polttoainetta ja raaka-ainetta energiantuotantoon. Kestopuu saa loppusijoitukseen tuottamansa ongelmajätteen ja vastaanottavalle polttolaitokselle maksetaan käytettäväksi aiotusta materiaalista. Hankkeen lähtökohtana on siten toimijoiden molemminpuolinen liiketaloudellinen hyöty

Hanketta esitellyt yhtiö lupasi tulouttaa edullisesta polttoaineesta aiheutuneet säästöt kuluttajille edullisemman kaukolämmön muodossa. Eiköhän luvatusti halvempi kaukolämpö ole tyhjä lupaus, sillä vapaan kilpailun energiamarkkinoilla hinnat määräytyvät kilpailutilanteen mukaan!

Hankkeen taustoissa kannetaan huolta käytöstä poistetun kyllästetyn puun hävittämisestä ja huomautetaan, että voimalaitoshankkeen toteuttamatta jättäminen hankaloittaa kyllästetyn puun asianmukaista ja ympäristönäkökohdat huomioon ottavaa kierrätystä.

Demolite Oy:n kierrätysterminaaliin Tuulokseen varastoitu kestopuu poltetaan tulevaisuudessa Parkanossa, jos kaupunkiin suunniteltu voimalaitos saa tarvittavat ympäristöluvat. Parkanoon rakennettava polttolaitos kykenisi tulevaisuudessa käyttämään kaiken käytöstä poistetun kestopuun seuraavat 25-30 vuotta. Tuuloksen Pannujärven terminaalissa on varastoituna tällä hetkelläkin jo 60-80 000 kuutiometriä puuta, mikä vastaisi Parkanon polttolaitoksen kapasiteettia useina käyttövuosina.

Laitoksen yhteyteen suunnitellaan myös varastoa ja murskausyksikköä pohjoisen suunnasta tulevalle kestopuulle (Hämeen Sanomat 10.01.2006). Varastointi ja murskaus muuttavat myös polttolaitoksen luonnetta ja lisäävät valtavasti arviointitarvetta. Suunnitellusta kaavaluonnoksesta ei selviä, onko varastoinnille ja murskaamiselle Parkanossa estettä. Tuuloksen terminaalialue on 13 ha, josta 10h on varattu kierrätykseen, loput suojavyöhykettä. Nyt hankkeen sijoituskohteena oleva alue on pieni verrattuna Tuulokseen, mutta Tuuloksessakin ympäristölupaan on jo kahdesti ehditty hakea muutosta vuoden 2003 jälkeen!

Näin ollen parkanolaiset ottaisivat kantaakseen koko yhteiskunnallisen vastuun käytöstä poistetun kestopuun hävittämisestä. Hanke ei liity mitenkään Parkanon kaupungin jätehuoltopolitiikkaan.

YVA menettelyyn liittyvä arviointiohjelma on hyvin puutteellinen,harhaanjohtava ja niin avoin vielä, että se sisältää lähinnä sisällysomaisen luettelon siitä, mitä ehkä tullaan tekemään.

Arviointiohjelmaan ei sisälly tarkempia kuvauksia ongelmajätelaitoksen rakennuksista, kulkuyhteyksistä, vaikutuksesta maisemaan, melutasosta (huom. murskaamo), todellisista päästöistä yms.
Samoin on auki koko tekniikka, mitä polttolaitos mahdollisesti aikoo käyttää. Lueteltuna on nykyisin käytössä olevat kattilavaihtoehdot ja suodatusvaihtoehdot ja säädösten mukainen BAT-lauseke.

Myöskään ympäristövaikutuksia ei ohjelma käsittele. Se listaa vain joukon luonnonsuojelukohteita tai arvokasta kulttuuriympäristöä. Kuitenkin laitosta suunnitellaan keskelle asutusta ja sen vaikutus jokapäiväiseen elämään ympäristössä, jossa kaupunkilaiset elävät ja ovat eivätkä vain retkeile, on suuri.

YVA menettelyn mukaan kuitenkin tässä vaiheessa nimenomaan yhteisöjen, kansalaisten ja järjestöjen kannanottoja ja mielipiteitä pyydetään.

Mielipiteitten todellinen tavoite tulee olla se, että kun ohjelma käsittelyssä muuttuu selostukseksi, ohjelman puutteellinen sisältö on saanut lihaa luittensa ympärille. Ohjelmassa on lukuisia puutteita ja ne tulee sieltä löytää ja kaivaa esille ja ottaa agendalle.

Tämä blogi auttaa siinä! Jatkossa otan esille avoimia kysymyksiä asiakookaisuus kerrallaan. Tulossa mm. asiaa raskasmetallivirroista, hiukkaspäästöistä, polttotekniikasta ja suodatuksesta, päästömittauksista ,BATista, murskaamosta, laskeuma-alueesta, vaikutuksista elinympäristöön ihmisten terveyteen ...

SEURAA TÄTÄ BLOGIA! Yritän olla ahkera, aikaa on 8.3. saakka!

Ohjelma arvioitavana

Tämä blogi arvioi kriittisesti Parkanossa käynnistynyttä voimalaitoshanketta ja jakaa tietoa hankkeeseen liittyvästä ympäristövaikutusten arviointiohjelmasta (YVA) . Parkanoon suunniteltu ongelmajätteen polttolaitos on verhottu kaukolämpövoimalan kaapuun. Tosiasiallisesti esillä oleva hanke on käytettävän raaka-aineen osalta selkeä yritys ratkaista kestopuun hävittämistä koskeva valtakunnallinen ongelma Parkanossa keskellä asutusta. Hankkeen vaikutukset ulottuvat kuntaa laajemmalle alueelle. Voimalaitoksen energialähteenä on tarkoitus käyttää käytöstä poistettua ongelmajätteeksi luokiteltua kestopuuta 80%:sti. Parkanon Voima Oy on laskenut, että kerätty kestopuu riitää vuosiksi yhden voimalatoksen tarpeeksi.


P.S. Selvennyksenä blogin otsikkoon. Hanketta ajaa Parkanon Voima Oy, jonka omistaa osittain Demolite Oy, Kestopuuteollisuuden jäteyhtiö. Kestopuu häviää siis tavalla tai toisella.